Miksi pitää aina tavoitella täydellisyyttä? Miksei omat hyvät puolemme vain riitä? Myönnän, että itsekin haluaisin olla jossain asioissa ihan eri ihminen. Haluaisin jonkun muun ulkonäön, luonteen, varallisuuden tai mitä vain, mutta miksi? En tiedä yhtään ihmistä, joka ei olisi kateellinen kenellekään. He voivat olla hyvinkin tyytyväisiä itseensä, mutta silti he haluavat parempaa, kuten minäkin. Haluaisin esimerkiksi muuttaa Amerikkaan, koska siellä olisi minun haaveammattini, mutta miksi en voi vain olla iloinen täällä Suomessa ja melkein yhtä täydellisissä työpaikoissa.

Toisaalta, ilman haaveita emme tavoittelisi mitään eli emme myöskään luultavaasti pääsisi mihinkään. Olisiko siis parempi olla täysin tiedostamaton muusta maailmasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, jottemme haaveilisi liikaa vai onko parempi tavoitella välillä liian suuria? Ihmisluontoon kun kuuluu ainainen haaveilu. Toivomme hienompaa autoa - saamme sen ja alamme toivoa suurempaa asuntoa.

Tähän loppuun voisin liittää vielä yhden säännön eli numeron kaksi. #2 Älä pyri aina täydellisyyteen. Joskus on hyvä onnistua jossakin täydellisesti, mutta jos alkaa pyrkiä kokonaisvaltaiseen täydellisyyteen? Siinä menee ikä ja terveys ja toinen jalka on aivan liian pian haudassa.

Mitä siis opimme? :)

1. Yritä olla haaveilematta liikaa, vaikka se olisikin ihmisluonnon vastaista :)

2. Älä pyri aina täydellisyyteen. Se ei ole terveellistä keholle tai mielelle.

Tämän ollessa ensimmäinen kirjoitukseni, ajattelin että olisi sopiva ajankohta esitellä sääntöni numero yksi eli varaudu olemaan väärässä. Tämän säännön loin siksi, että minunkin täytyisi useimmin vain myöntää olleeni väärässä, vaikka se ei aina olekaan hirveän mukavaa. Väärässäolemisen myöntäminen helpottaa myös huomattavasti ihmissuhteita, koska sellainen ihminen, joka ei myönnä olevansa väärässä, voi olla erittäin ärsyttävä ja pilata koko porukan mielen.

Minun pitäisi kai myös vähän selitellä näitä sääntöjäni. Eli sain idean televisiosarjasta NCIS, jossa Shannon Gibbs sanoo, että kaikilla pitäisi olla sääntöjä elämälleen. Halusin myös elämälleni jotain säännöllisyyttä sekä elämänohjeita. Nämä ovat siis täysin minun keksimiäni, eivätkä luultavasti ole läheskään kaikkien mielestä järkeviä, mutta ei se mitään.

Tässä blogissa kerron siis säännöistäni, joita kertyy koko ajan lisää. Kerron myös mietteitäni eri kysymyksistä, joita tulee elämän varrella vastaan. Näissä mietteissä yritän kuitenkin pysyä ns. "suurten kysymysten" ulkopuolella eli en ala miettimään elämän tarkoitusta.

Loppuun korostan vielä, etten oleta mielipiteiteni olevan oikeita, ne ovat vain minun omiani ja saatte mieluusti kertoa oman mielipiteenne